1. MITÄ NYT / AJANKOHTAISTA

23.11.2011

-Opetusta Kaakon kansalaisopistossa jatkuu, maanantaisin Ateljee-kodissa ja keskiviikko iltaisin Kirjolan koulun kuvisluokassa. Uusia oppilaita vielä mahtuu.

-Tilaustöitä, maalauksia ja kuvankäsittelyä syntyy, nykyisin aika verkkaisesti, mutta syntyy kuitenki.

-Seuraavaksi sovittu oma näyttelyni on ensi toukokuun ajan Suomenlinnan kirjastoassa. Neuvottelut ja suunnitelmat toisestakin, Helsinkiläisessä galleriassa pidettävästä, näyttelystäni ovat vielä kesken.

-Loka - marraskuusssa Ateljee-kodissa oli kuukauden Työ- ja elinkeinotoimiston kautta työnteijä -työelämävalmennuksessa-. Laittoi ahkerasti mm. asiakasrekisteriäni ja kutsuvieraslistojani ajantasalle. Joten jatkossa on mahdollista, että monet saavat myös postitse tai s-postissa kutsuja näyttelyihini.

-Kuluneen kesän tapahtumista, maalauskursseista ja mm. Ateljee-kodin toteuttamasta Amaze me Leader maalausrastista enemmin nällä sivuilla toisaalla.

24.4.2011

-Ateljee-Kodin kesänäyttely 1.6. - 30.7. 2011. Aukioloajat ti - su klo 12 -18, mutta avaan ovet muulloinkin tilauksesta ja aina kun olen paikalla..

-TARNALAN MAALAUSKURSSI ON TAAS JUHANNUKSENJÄLKEISELLÄ VIIKOLLA Ti 28.6. - pe 1.7.2011.

Opettajina on vanhat tututut Seppo Saukkonen ja Helena Paakkinen.

Kurssimaksu 160€.. Lapsi vanhemman mukana 100€.

Ilmoittautua voi:

- puhelimitse Sepolle 0400 201471,

- vastaamalla tähän sähköpostiin ateljess@co.inet.fi

- tai facebookissa https://www.facebook.com/event.php?eid=213115468706546

Kurssista tietoa myös sivuilla www.ateljeekotisepposaukkonen.fi

TERVETULOA NAUTTIMAAN TARNALANMAISEMISTA,

HYVÄSTÄ OPETUKSESTA, UUDEN OPPIMISEN KOKEMISESTA JA

MUIDEN TAITEENHARRASTAJIEN ILOISESTA SEURASTA!

-Oppilaitteni kevätnäyttely on Parikkalan Valon näyttelytilassa ti 3.5. - to 12.5.2011 klo 8.30 - 16.00

Hui kauhistus. Vuosi on vierähtänyt edellisistä päivityksistä. Tietokoneeni hajosi ja kaikki kotisivuni matskut ja ohjelmat sen mukana. Vanhalla risalla läppärillä sain sentään hoidettua pankki, sähköpostit sekä kuulumiset facebookin kautta. Onneksi vihdoin löytyi ystävällinen ja taitava nuorimies joka sai vanhalta koneeltani vielä pelastettua kaikki talteen. Sain myös vävypojaltani uuden (käytetyn) tietokoneen ja taas toimii.

Vuosi on vierähtänyt nopeasti. Opetushommissa ja verkkaisesti tilaustöitä tehden. Ateljee-kodin näyttelyvieraiden määrä on hiipunut. Sain kutsun Keski-Karjalan messuille, jossa viimeviikonloppuna markkinoin maalaiksia, Ateljee-kodin näyttelyä, maalauskurssejani sekä kuvankäsittelyä. Tuleva kesä näyttää oliko mitään hyötyä. Vähän tunsin itseni "vieraaksi" taiteilijana siellä markkinointihumun keskellä. Onhan nyt sekin kokeiltu.

Ai niin, olinhan minä viime syksynä pitämässä yhden maalausoppilaani kanssa yhteisen näyttelyn Viron parlamentissa. Ministereille, kansanedustajille, eduskuntatalossa työskenteleville ja siellä vieraileville suunnattu näyttely juhlavine avajaisineen oli ihan hieno kokemus. Ja onhan siellä nyt jonkin maatalousministerin kodin seinällä Saukkostakin.

Edesmennyttä Jakkeri kissaa ikävöidessäni viime loppukesällä aloitin uuden harrastuksen. Hankin neljä kanaa ja kukon. Munia on talvenaikana riittänyt itselle, vähän sukulaisille ja naapureillekin. Nyt on eka hautomisvaihe pitkällä. Pääsiäiseksi piti tulla tipuja. Jos ei tänään kuoriudu (2. pääsiäispäivä) myhästyvät, vai menikö (suutariksi) koko yritys.

Tiputanssi kesällä ja uusien tipujen hautomista ja odottelua Pääsiäisenä.

17.4.2010

Kevät on tullut. Vielä ensiviikko opetusta Kansalaisopistossa. Lauantaina 24.4. koko päivän maalaus-sessio oppilailleni Ateljee-kodissa. Kansalaisopiston kahden maalausryhmäni oppilaiden kevätnäyttely Simpeleen galleriassa 1 - 7 toukokuuta.

Sen jälkeen ehkä vielä heidän näyttely Saaren kirjastossa.

Näistä puuhista selvittyäni ateljeen sali pitäisi saada muuttumaan maalausluokasta näyttelytilaksi. Työhuoneen kaaos olisi selvitettävä ja tietysti kesänäyttelyripustus tehtyä viimeistään ennen 1.6. kun kesänäyttely avautuu. Kesänäyttelyn tiedoitus ja markkinointikin tulisi hoitaa ja tietysti käydä Juukassa vaihtamassa näyttelytaulut sinne. Pitää varmaan viedä sinne joku noita mun uusia Koli-maisematauluja.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla pidän taas Paakkisesn Helenan kanssa Tarnalanmaalauskurssin. Siitä enemmän näiden sivujen OPETUSTA-osiossa.

Ateljee-Kodin kesänäyttely on auki elokuun loppuun, ellei ihmeitä satu.

9. 3.2010

Ihanasti on vuosi alkanut. Opetustyön koulussa päätyttyä on maalausvimma ja uuden luominen puhjennut taas kukkaan. tuntuu kivalta! Luomisen järkiperäinen pähkäly ja itsestään "täyden" antaminen/itselle saaminen on myös mukana pitkalllä tähtäimellä mukana. Ei vain "leipätauluja", tarve on kova muuhunkin luomiseen. Kiitos "taiteilija itsekkyyteni" ja ihanien ystävieni jotka kannustaa ja lenkillä ollessankin pähkäievät asemaani suhteessa taiteeseen ja luomiseen. Soittavat sit ja jutellaan luomisesta, taiteesta, ja ennen kaikkea itsemme olotiloista, ajatuksista ja vähän tulevaisuudestakin. Uskomattoman ihana asia! Ei tarvitse olla aivan kokonaan aina yksin, vaikka sitäkin, yksin olemistakin, luomis prosessissa tarvitaan, Saan kuitenkin apua ja tukea tekemisilleen ja ajatiksilleen. Nyt pitkän, vaativan, haasteellisen , tietyn ajan päivästa aikaavievän proessin aika on tullut. Kiitos ystävät!

Sain ihanan kirjan, Laura Lahdensuun kokoama ja kaäntämä LEONARDO da VINCI työpäiväkirja. Sen juttuja kirjasta tuli päivän mietelauseissa. Kiitos Ylen ykkönen. Kuunnelkaa ihmeessä sitä radiotakin aina välillä. Sieltä tuleee ohjelmaa menneestä ja myöskin tämän päivän kuttuurista aika hyvin.Sieltä myös heräsin hankkimaan kirjan, josta on minulle paljon iloa ja hyötyö. Suosittelen muillekin alaa pähkäileville, oli se sittten taide, musiikki, tekniikka, poliikka, tai mikä tahanasa. On se vaan ihmeellistä. Taiteen , luomisen ja kaiken uuden tekemisen , sekä erilaisten omien jutskien periaatteet ei ole muuttunuutt satojen vuosien aikana. Jotkut nuoret ajattelee ja ilmaisee itseänsä siinä hengessä, että nyt panaan kaikki uusiksi, siten kun ei koskaan kukaan ole tehnyt ja pystynyt. Se nuorten into omaperäiseen ja uuteen on hienoa, sitä pitää aina olla ja siihen nuoria tulee kannustaa. Välillä vain vanheroa vähän huvittaa, kun tuodaan täysin uusina keksintöinä asioita jotka on oivallettu jo satoja vuosia sitten.

13.2.2010

Vuosi on alkanut hienosti. Aikani pyörittyä maalaustelineen ympärillä, kuin kissa kuuman puuron, olen vihdoin saanut aikaisiksi 6 uutta taulua. (Kuvat löytyy tämän kotisivun Maisemamaalauksia ja Palettiveitsi -osioissa.) Joku voi ihmetellä kuinka nopeasti ja että onko ne vain ns. leipätauluja. Hällläväliä, pääasia että olen saanut tehtyä jotain, värien ja erilaisien maalautekniikojen harjoittelun ja kokeilun kautta itseni / muiden riemuksija iloksi.

Mikä se, taiteilija maailmassa/ tietyssä piireissä, ali-arvostettu ns. "leipä työ"/maalaus on? Itse olen tehnyt rehellisesti, ja pyrin edelleen tekemään omia kuviani. Koetan olla huomioimatta muiden trendejä/ismejä ja arvosteluperusteita tehdessäni itsenäisesti omia duunejani. Pitäisikö vain maalata sellaista joka ei mene kaupaksi. Sekö vain on oikeaaa ja hienoa taidetta?

Olen myynyt n.1500 maalausta, ympäri maailmaa ja pääasiassa Suomeen, jotka monet, uskoisin, (niin minulle on kerrottu) ilahduttaa ja koskettaakin omalla tavallaan ihmisiä monissa kodeissa ja julkisilla paikoillakin. Joulun tienoilla tuli TV:n uutisissa Punavuoressa asuvan Helsinkiläisen yksin elävän leski-vanhuksen elämästä ja kodista uutispätkä. Ilahduttava yllätys siinä oli, että kameramies (varmaan nuori) tsuumasi lähikuvan pienestä merimaalauksestani, joka oli mamman seinällä. Sillä se oli, mun Suomenlinnan työhuoneelle tekemäni pikku taulu oikealla paikalla, hyvässä kodissa.

Muutettuani tänne landelle kesti 6 vuottta, kunnes sain myydyilläni maalauksilla tienattua talon ja n.2 hehtaarin tontin hinnan. Käyttö ja materiaali kustannukset on erikseen.

En halua kehua saavutuksillani, mutta olen iloinen ja haluan jakaa sen ilon, sekä mahdollisuuden realistisesti, muille taiteilijoille ja asiakkailleni. Näinkin se on mahdollista toteutua. Vaikka en ole maailman, enkä Suomen kuulu julkkis-taiteilija, kaikki tämä on voinut toteutua ilman yhtäkään apurahaa tms. tukea. Voin jatkaa työtäni Ateljee-kodissani edelleen. Koskaan ei voi tietää mitä siintä kaikesta vielä syntyy.

Itse olen iloinen saavutuksistani eritoten siksi, että olen ne kaikki maalaukset itse tehnyt, omasta sydämestäni ja innostani pusertaen. Kuulin juuri eräästä "taiteilija" tuttavastani harmittavan tiedon. Hän on joskus tilannut köyhiltä Venäläis-pojilta/taiteilijoilta tauluja pilkkahintaan, vähän korjaillut, tai ehkä pilannutkin niitä itse ja singeeraanut ne sitten omiin nimiin ja myynyt ominaan. Ei kovin arvostettavaa tuollainen.

Tulihan tuossa vanhalta mieheltä itsekehuja, mutta taiteen, musiikin ja kultuurin tekemisessä tulee olla aina nöyrä taiteen kanssa ja omissa tekemisissään.

Ettei kukaan tulisi kateelliseksi tekemisistäni, on paikallaan kertoa tämän päivän realiteetit. Viime vuonna en myynyt kuin muutaman (8) taulun, niistkin osa tilaustöitä. Kovana pakkastalvena isossa atejeesani ja kodissani palaa pellettiä ja kuluu sähköä hitosti. Kaikki laskut tulee kuitenkin maksettua, useasti pienellä viiveellä valitettavasti. Tämmöistä tämä elämä on. Yritetään ja eköhän se siitä.

19.01. 2010

Upeinta mitä on tapahtunut viimeaikoina oli se että Olli, Pirkon vanhin poika, väitteli itsensä tohtoriksi 16.01.2010. lauantaina. Valitettavasti en kihti vaivoistani johtuen päässyt väittely tilaisuuteen, enkä juhliin. Tässä muutama Ollille netin kautta laittamani onnittelukortti.

Joulu ja uuden vuoden juhlat ovat menneet. Joulu kuusi seisoo vieläkin kauniiina kodissani. Pitäskö tänään viedä pois? En kovasti halua koska se on kaunis ja ilahduttaa edelleenkin. Voisin pitää vaikka pääsiäiseen.

Joluna täällä oli Pirkko, Semeri ja Mirva sekä isäntä ilman viinan tai oluen tippaakaan. Hauskaa oli. Kylvettiin pihasaunassa joulusaunat, vastotiin ja syötiin hyvät jouluruat sekä jaettiin lahjat, Luettiin nyt ulkoa (Pirkko muisti) Joulu evankeljumi.Ei perinteisesti niin, että isä lukee lapsille ja perheelle takeltevasi lukihäiriöisenä raamatusta hitaasti ja kaikilla on kiire hyvien ruokien kimppuun. Sempun ja Mirvan tultua Niukkalasta, Mirvan kotoa ja heidän saunottua jaettin pukin tuomat lahjat vasta puoli kahden aikaan yöllä. Ei ollut pieniä lapsisa, jotka ei olisi kestänyt odotusta.Sian päästä tekemäni syltty ei oikein tehnyt kauppana onnistuneesti. Olisi varmaan pitänyt lisätä naudan lihaa tai jättää läskiä vähemmälle. oli liian rasvaista. En itsekkään pitänyt kovasti. Työ tekijäänsä opettaa. Seuraavan kerran osaan paremmin.

Uusi vuosi vaihtui perinteisesti. Eli talo/koti tyhjennetään vanheroista ja nuoret saavat juhlia rauhassa. Vieraita on Suomenlinnasta, Helsingistä ja paikallisia, Aina se on toiminut, kun tulen takaisin kotiin se on siistinä ja kunnosa kaikin puolin. Kiitos Selmerin ja muidenkin.

Selmeri oli uskomaton apu kihtiranteesta kärsivälle isälle. Hän suurenti Japen kanssa auton tallin oven uudele pakettiautolleni sopivaksi, korjasi repsahtaneen astiakaapin, asensi Jarkon lahjoittamat upeat studiovalot ateljeeni kattoon, hoiti pelletit ja pannuhuoneen yms. yms, yms. Hieno ja avulias poika. Kiitos kovasti.

.

Pirkko meni Sammattiin hoitamaan Sonjan ja Ekin lapsia, että he pääsivät tänne uudenvuoden viettoon. Itse menin aattona veljelleni Ristolle jossa laitoin hienon uudenvuoden päivällisen ihme ja kumma täysin selvin päin. Hauskaa oli ja ruoka maistui. Naapuri, Riston kaverikin oli mukana.

Uuden vuoden päivänä ajelin Pohjois-Karjalaan. Juukassa avattin näyttely jossa oli mulla oma huone tauluja täynnä. Matka huipentui viikonloppuun taiteilijaystävien kanssa Kolilla. Siellä oli paljon Venäläisiä, jotka eivät häirinneet yhtään ilon pitoamme.

Maisemat olivat hienoja, mutta ateriat ei niinkään. Alkupala muikun mätiä sormustukstellinen, savulohipastee, kolmen ruisleipä kolmion, tilli risun, sitruuna viipaleen ja hampaissa narskuvien kuivien puolukoiden kera ei oikein tyydyttänyt makuhermoja reilusti yli 60 mummonmarkan hintaan.

Lämpimäksi ruoaksi tilasin ekoottesisti hirven käristyksen joka maistui enempi sika-nauta jauhenlihalta keino muussilla, kuin riistalta ja oikealta perunalta. Ruoka nautinto oli pettymys, mutta maisemat olivat kauniita

.

Kolilla oli kova pakkanen. Olisin halunnut rinnekokemuksen kääriytymällä lämpimään huopaan, maksamalla hissimaksun ja pyörimällä puoli tuntia hiihtohississä ympyrää ihaillen nuorten laskettelua ja maisemia. Oli kuitenkin niin kylmä, että jätin väliin...

Tyydyin sisällä olevaan hieromatuoliin ja hotellin saunaan. Sitä ennen kuitenkin ulkona kävelyyn, kuvaamiseen ja Ukko kolille kiipeämiseen, jolloin oli Velman lahjoittamat huopatossut todella hyvät ja tarpeen.

Ostin Kolin myymälästä itselleni hienon lämpimän huopahatun ja terveysjuomia sekä tyrni-karpalojauhetta joista nautin edelleen. Muistelen Kolin upeta maisemia ja ehkä saan niitä siirymään myös maalauksiini tässä kevät-talven aikana.

29.11. 2009 Adventti sunnuntai.

Siinä ne talven riemuhetket meni ja lumi suli, mutta eiköhän se talvi tule viimeistään jouluksi. Monet ovat maseentuneita tästä pimeydestä, kun lumikaan ei tuo lyhyeen päivään sitä kaipaamaamme valoisuutta. Ymmärrän. Ihana vanha Sipoolainen kauppaveneen ja kaupan omistaja, kalastaja, väsyyneenä mökkiläisten jatkuviin voivotteluihin ilmoista, sanoi viisauden, jonka muistan aina tällaisissa tilanteissa. "Turha voivotella, Luonto ja ilmat on mitä on ja eletään niiden ehdoilla. Niihin ei voida vaikuttaa. Kun sataa ja on myrsky ei mennä merelle kalaan, vaan tehdään muita tärkeitä ja mukavia. Jos sataa, tai on kylmä, pukeudutaan sen mukaisesti ja nautitaan siitä mitä on ja eletään täysillä olosuhteiden ja luonnon sanomilla ehdoilla, eikä vain valiteta koko aika, nyt on liian kylmä, nyt on liian helle, nyt on liian kostea, nyt non liian kirkas, nyt on liian pimeä yms." Minun mielestä hänellä oli meren (jossa näkyy luonnon voima) äärellä eläneen ja töitä tehneen ihmisen viisaus josta me urbanisoituneet, tai ns.hyvinvointiyhteiskunnan kasvatit voisimme ottaa opiksi elääksemme onnellisempaa ja tyytyväisempää elämää niisä olosuhteissa mitä meillä, nyt ja tässä on.

14.11.2009

"Talven riemuhetki on kun aurinko nousee. Helmiä tuhlaa talvi, hopea neuloja purppuraisia ruhtinaskaapuja hän tuhlaa". (Joel Lehtonen).

Koetataan nauttia talvesta, vaikka kaikenmaailman sikainfluenssat vähän elämäämme kiusaavatkin.

Siasta aasinsilta alkutalven tapahtumaan. Kerroin, tässä eräs päiva, naapurille (n.2 km), että minulla on täällä välillä ikävä Helsingin merta, hajuja siellä, kauppatorin aamukahveja ja kauppahalleja josta saa jopa savustettuja sian potkia, -sorkkia, Ranskslaista maalaisleipää, ihania juustoja, monenmoisia oliiveja, oman valinnan mukaan tuoretta kinkkua niin monta viipaletta kun kukin haluaa yms. yms. Eikä vai muviin pakattuja samanlaisesti (tylsästi) marinoituja kanan ja lihan riekaleita. No eiköhän hän kohta tuonut paikalliselta luomu-sikatilalata mulle neljä sian sorkkaa ja pään, puhtaana kynnet leikattuna ja parta ajeltuna. Nyt mietin laitanko sian päästä sylttyä, vai laitanko kokonaisena uuniin ja järjetän SIKAJUHLAT. Possu pöytään, omena sen suuhun. Se olisi juhlaa. Vai tekisinkö rosvopaistin ennenkun maa menee routaan? Hyvät reseptit olisi tarpeen.

Musiikin ja uskonnon opetukseni loppui koulussa. Kuviksen lyhytkurssikin loppuu joulukuussa. Sit on vain kaksi iltaa viikossa maalauksen opetusta kansalaisopistossa ja pari satunnaisesti käyvää yksityisoppilasta. Reilu kuukausi on hurahtanut nopeasti, rästiin jääneiden kuvankäsittelytöiden pellettipolttimen huoltojärjestelyjen yms. askareitten parissa. Niitä on kyllä häirinnyt flunssat (ehkä nyt se sikatautikin) ja taas koulun jälkeen "vapaan taiteilijan" elämään totuttelu. Ai niin maalasinhan minä tuskassa sen yhden muotukuva-tilaustyön. Päätin taas kerran vakaasti, etten ota muotokuvatilaustöitä vastaan. Omaehtoiset vapaat ihmisaiheet kyllä kiinnostaa jatkossa.

Selmeri ja Mirva kävi isänpäivävierailulla. Selmeri laittoi maukkaan cyrry-kana ja jasminiriissi isänpäivä-päivällisen, sekä kärräsi puhalluskoneelle/haravoimani lehdet pihasta, kun mun ranne oli alkanut vihoittelemaan kesken duunin. (Seuraavana päivänä satoi lumi pihaan). Perjantai illan/yön isä-poika miesten keskustelut siihen lisäksi. Ei voi olla parempaa isänpäivä lahjaa. Kiitos heille molemmille. Lämmitti.
Ai niin! Sainhan mä Sempulta myös lahjaksi lämpimiä sukkia, hehkulamppuja (kun oli loppu) palohälyttimeen patterin ja jo aiemmin kaipaamaani tiikeribalsamia. Kaikki tarpeeseen ja hiton hienoja, omaperäisiä, muistamista ja isän huomioimista osoittavia lahjoja. KIITOS!!!

Kävin tuossa kuunvaihteen viikonloppuna kaksospoikien 5v. synttäreillä Sammatissa ja samalla katsomassa heidän uutta hienoa kotia.

Lapeslapseni, kaksospojat Tony ja Lenny kutsui minut puhelimitse 5v. synttäreille Sammattiin. Kysyin mitä he haluavat lahjaksi, mitä ukki voi tuoda. Toinen sanoi, että voisitko tuoda kiviä joilla he voisivat pihassa hyppiä kiveltä kivelle,ettei lenkkarit kuraannu. (He ovat ostaneet juuri valmistuneen paritalon puolikkaan, jossa Sonja on vääntänyt pihatöitä rakennustyön jäljiltä, joten siellä ei vielä ruoho kasva).
Kukkulankuningasta leikittiin uuden talon pihassa (Poikien toivomat ja minun viemäni kivet/pihalaatat varmasti saavat tarpeellista käyttöä). Pihan viereisestä metsästä löydetiin vanha linnunpesä ja sit leikittiin/esitetiin, uudestaan ja uudestaan rooleja vaihdellen, linnunpoikasta-sienestäjää ja haavoittunutta näyttelevää lintuemoa joka harhauttaa sienestäjän pois pesän läheltä.

Huisin jänniä nykylelujakin pojat saivat, mutta oli myös mukava huomata, että ukin lahjaksi viemä vanha kunnon (jollaisella itsekin pelasin pienenä) Fortuna pelikin vielä toimii nykylapsenkin viihdyttäjänä. Pojat eivät vielä osaa laskea kaikkia pisteitä, mutta heille riittää se, että kuka saa kymmenestä kuulasta useamman menemään naulakehään/"kotia". Ajellessani kotia mieleeni oli syöpynyt illan ihana viimeinen kuva heistä. Pojat pelasivat rauhallisesti (riehakkaan juhlapäivän jälkeen) Ekin kanssa Fortunaa, Sonjan laitellessa iltapuuroa "jätkille". Taas on ukilla ikävä poikia.

1.09.2009

Syksy on saapunut Kirjavalaan. Vaahtera on kohta kauneimmillaan. Nautin lämpimistä syys-sateisista päivistä. Mehut ja hillot olen saanut jo kellariin ja karviaiset, tatit suppilovahverot sekä kanttarellit pakkaseen. Haapasientäkin on suolassa ämpärillinen Vielä kun saan perunat maasta ja pellettivaraston täyteen, niin voi rauhassa alkaa odotella talven tuloa.

Kesänäyttelyn jälkeinen syksy oli tarkoitus aloittaa ahkeralla maalaustyöllä ja maalauksen jatko-opiskelusuunnitelmiakin oli, mutta toisin kävi. Olin ilmoittanut hyvissä ajoin talvella, etten jatka musiikinopetusta koulussa enää syksyllä. Virka täytettiin pätevimmällä hakijalla, mutta hän sai heinäkuussa lapsen, joten minua vielä tarvittiin. Nyt opetan koulussa, yläasteella ja lukiossa, musiikin lisäksi uskontoa ja "kuviksessa" digitaalista kuvausta ja kuvankäsittelyä. Hyvähän se on, että vanhaakin vielä tarvitaan ja voin näin olla avuksi koulussa/kotikunnassa. Äitiysloman loputtua jatkan koulussa ainoastaan kuviskurssia .

Sain kuitenkin kaiken kiireen keskellä, lokakuun lopulla, maalattua tämän tilaustyön asiakkaalleni (synttärilahjataulu), viime tipassa, mutta just ja just ajallaan .

Kuvankäsittelyduunejakin olen muutaman syksyn aikana vääntänyt. Työläin niistä oli tehdä, asiakkaan muistojen, toiveiden ja piirrosten pohjalta sekä vanhan albumin kuvia käyttäen, "evakkomatkalta paluu kuvamanipulaatio" josta ei ollut tapahtumahetkellä otettu ainoatakaan kuvaa.

Panssarieste-kuvan kuvannut Anssi Kärnä

Yksi tilaus-muotokuva pitäisi maalata lokakuun 19 päiväksi. En ole vielä aloittanutkaan, mutta eiköhän se siitä jossain välissä synny.

Yksi autotarratilaus, Kansanraamattuseuralle, on pientä "fiksaamista", tulostamista ja liimamista vaille valmis.

Tällä viikolla alkoi myös Kansalaisopiston maalauskurssini. Ateljee-kodin näyttelysali on taas muuttunut maalausluokaksi. (Näyttely on edeleen auki yleisölle tilauksesta, tai aina kun olen kotona.) Maanantai-iltana kokontuu sinne 8 maalauskurssilaista ja keskiviikkoiltana on Kirjolan koululla 13 kurssilaista öljyvärimaalauksen saloihin perehtymässä.

Olen myös luvannut syyskuun aikan pitää Ateljee-kodissa Parikkalan Tukiasumisyksikön turvapaikanhakija-pojille "maalaus ja Suomenkielen käytön oppimis-tilaisuuden".

Veljeni Riston luona haluaisin käydä, touhuilla hänen kanssaan jotain yhdessä enemmän, mitä nyt ehdin ja jaksan. Soitellaan kuitenkin lähes päivittäin pitkiä puheluita ja joskus useammankin kerran päivässä. Kiva on jakaa hänen kanssaan molemminpuolisesti näitä päiviä ja myös muistoja menneiltä ajoilta.

Eli Jakkeri kissan, talon, vanhan autoni, vierailijpiden ja itseni hoidon ja huoltamisen lisäksi, tänä syksynä puhaa näyttäisi riittävän. Työhuoneen siivoaminen ja uuteen uskoon laittaminen, eikä saunakamariremontti (vieläkään) ole nyt ykkösasia. Eiköhän nekin siitä, joskus...

24.8.

Kuluneesta kesästä muutama muisto:

Kesäni oli aika juhlava. Siihen sisältyi monenlaista juhlaa, tapahtumaa, vierailua, iloa, biletystä ja vähän örveltämistäkin.

Serkkuni Pertin kuuskymppisillä se alkoi.

13.6. oli ihanin, liikuttavin ja minulle kesän tärkein tapahtuma. Tyttäreni Sonjan ja Ekin häät. Monet huokaukset, rukoukset ja välillä itkutkin Sonjan ja poikien elämästä ja tulevaisuudesta huolestuneena isänä ja ukkina aiemmin kokeneena, sain nyt iloita heidän juhlasta täysillä, huojentunein ja riemuitsevin sydämin.
Ihmeitä oli tapahtunut. Sonja ja pojat olivat muuttaneet itsenäiseen kotiin, yksinhuoltajuuteen, helpottuneina. Sonja oli tavannut Ekin. Eki oli käynyt esittäytymässä ja esitellyt Sonjan ja pojat vanhemmilleen. Oli tavattu useamminkin ja tutuksi tultu. Kihlajaisten yhteyteen järjestivät nuoret vanhempien keskenäisen tapaamisen. Ihania ihmisiä, kuten heidän poikansakin.
Kun Eki myöhemmin pyysi minulta tyttäreni kättä, kosiakseen seuraavana päivänä Sonjaa, ei tarvinnut kauaa vastausta miettiä.

Noin viikko ennen häitä Tony (4 ja puoli v.) sanoi, että "kun me mennään kohta naimisiin, niin meistä tulee oikea IHMEPERHE". Käpylän kirkossa 13.6. vihkimis-seremonian lopuksi pappi pyysi Tonya, Lennyä ja Leoa tulemaan myös alttarille. Siellä he kaikki viisi polvistuivat ja pappi siunasi koko ihmeperheen. Arvatkaa pysyikö isän, ukin ja appiukon silmä kuivana.

Hää juhlissa oli paljon Sonjan sisarusten ja heidän puolisoiden ja lapsien esittämää korkeatasoista ja ihanaa musiikkia, tansiesityksiä ja puheita yms. Sonjan ystävän mieskin (ten.sax) , sekä Topias bändikavereineen esiintyivät, tuoden iloa, riehakastkin menoa ja hyvää tunnelmaa tilaisuuteen.

Itse olin suunnitellut jättää musiikkiesityket häissä aivan kokonaan nuoremille, mutta toisin kävi taas. Toinen kaksospojista oli sanonut, kuultuaan hääohjelmista aiemmin, että hän haluaa, että ukkikin soittaa. Pakkohan se oli kaivaa klarinetti "naftaliinista" ja soittaa (morsiammen isän) puheeni lopuksi Billy Joelin Honesty biisi, joka kertoo jotain keskinäisen luottamuksen tärkeydestä. Tein sen toki tosi mielelläni, syvää ilon ja rakkauden tunnetta tuntien.

Myöhemmin illalla upean bändin soittaessa tanssimusiikkia kaikki lapset lauloivat oma-aloitteisesti taustoja vanhoihin rokkibiiseihinkin äänissä innoissaan jammaten lavan reunalla ja tanssien keskenään ja myös vanhempienkin kanssa yhdessä. Siinä oli iloa ja riemua. Oli tosi upeat häät. Saimme kaikki häävieraat iloita ja nauttia Sonjan ja Ekin, sekä koko ihmeperheen onnesta. Se heidän rakkauden ja onnen ilmapiiri oli aistittavissa. Se oli ihanan juhlapäivän kantava voima.

Onnea ja siunausta toivotan ja rukoilen, nyt jo Sammattiin omaan yhteiseen kotiin muuttaneelle, ihmeperheelle.

Sain olla Ristolle kuskina ja "työntöapuna" 12.6.09 häitä edeltävänä päivänä.

Helsinkiin häihi mennessäni otin Riston ja pojat mukaan kyytiini Simpeleeltä. Niina oli järjestänyt Helsinkkin laina pyörätuolin Riston käyttöön, kun ei autoon mahtunut. Helsingissä Niinan (pikku-sisko), luonna syötyämme kuskasin Riston ja pojat Linnanmäelle. Risto sai viedä pokansa huvipuistoon. Se oli hänen juttu. Minä olin vain kuski ja avustaja. Iloitsin suuresti heidän kaikesta riemusta ja jännityksestä mm.kun näin vielä Riston ajavan vuoristoradassa poikiensa kanssa yhdessä yms. Iloitsimme kaikki ja hauskaa oli.

Häiden jälkeen kiiruhdin seuraavana päivänä (heti kun löysin Hesasta ulosmenotien, joka kesti vähän pitkään nyt) 14.6. äitini 80 v. syntymäpäiväjuhlaan Parikkalaan. Myöhästyin vähän, mut ei ollut eka kerta. Vieraita äidillä kävi noin 200 henkeä. Oli kiva tavata sukulaisia ja tuttuja vuosien takaa. Esimerkiksi "pikkuserkku" Riitan "(Neitisievänen") edellisestä tapaamisesta oli vietähtänyt varmaankin yli 20 vuotta. Oli tosi hauska nähdä. Valitettavasti vieraiden paljous ja akataulu ei mahdollistanut pitempää ja syvällisempää rupattelua eri ihmisten kanssa. Se on aina vähän hässäkkää tuollaisissa juhlissa.

Olin järjestänyt juhliin äänentoistolaitteet joita monien puheiden ja laulujen esityksissä käytettiin. Oli minulla, myöhästyneenä, klarinettikin viritetty lekkimökkiin valmiiksi, mutta kun yleisö, kuultuaan pitkiä puheita, levisi pitkin pihaa ja taloa, eikä (saatuani vihdoin säestysvehkeeni kuntoon) kokoontunut kuulutteluistani huolimatta takaisin takapihalle, jäi minulta serenaadit vieraiden kuullen soittamatta ja laulamatta. Ei haittaa.

Me lapset annoimme äidille uusitun vanhan perhekuvan kankaalle tulostettuna ja kehystettynä. Olin kuvamanipuloinut isän kasvot eri kuvasta. Nykyisin on mahdollista yhdistellä kuvia jos ja kun useasti ryhmäkuvissa aina joku sulkee silmänsä tms.

Kesäni huippuhetkiin kuuluu tietysti lapsien ja lastenlaten vierailut. Kuin myös ystävien ja entisten soittaja/taiteilijakavereiden vierailut, yösaunat ja grilli syöpöttelyt pihassa yms.

Tonyn, Lennyn ja Leon vierailut ovat kuitenkin niitä parhaimpia. Vaikka ukki hengästyy, hikoilee ja väsyykin välillä. Hauskaa kuitenkin on, kun Kirjavalansalon koulun lähi metsät muuttuvat hetkeksi Sherwoodin metsiksi, Jossa Robi Hood mainioine veikkoineen (Tony, Lenni ja Leo) ryöstää rikkailta ja antaa (palauttaa väärin kerätyt verorahat) köyhille. Nottinghamin seriffin rooli on ukille vähän vaikea, mutta valttämätön. MunkkiTuck:in /Veli Tuck:n osa ukille oli helpompi. Hänhän on pulska ja ovela, hyvästä ruoasta ja juomasta pitävä joviaali hahmo.
Formulaakin ajettiin pihassa, ukin matkiessa Kyllöstä ja voittajakolmikko antoi loppulausunnot kisan onnistumisesta jäätelöpalkintija nauttien.aikea sinneSade päivänä ukin polvet olivat kovilla, kun ukki poliisi koira Rexiä esittäen konttasi ateljeen salin lattioita pitkin, ottaen roistoja kiini, haistellen pahojen roistojen piilotettuja pyssyjä yms poliisi mies Tonyn apuna..

Poikien kanssa myös haettiin ja tehtiin yhdessä vastat, pihasaunottiin, uitiin uudessa delfiini altaassa. Pihaa muokattiin, mattojakin pestiin ja puhdasta tuli. Hauskaa oli yhdessä touhutessa! Pojat auttoivat ukkia arki askareissa ja tunsivat varmaan myös olevansa tärkeäinä apuina ukille Jäätelöitäkin nautittiin urakan jälkeen.

Ateljee kodin kesänäyttely meni tänä kesänä huonommin kuin koskaan. Käviöitä oli vain noin 60., eikä taulukauppojakaan synynyt kuten ennen. Uutena asiana näyttelyssäni oli retrospektiivinen vanhojen maalauksieni paperikopioista tehty esittely. Vanhoja maalauksieni paperikopioita on edelleen mahdollista ostaa lasitetulla-kehyksellä mm. 20x30 cm. 50 €. hintaan.Tässä muutama kuva kesänäyttelystäni.Juukam kesänäyttelyssäkään ei ollut menestystä. Tiedä sitten mistä johtunee. Markkinointi anakin jäi vähän vaavaiseksi. Ja aina pitäis maalata parempia ja parempia, että tulisi huomioiduksi. Pitää kai mennä vielä opiskelemaan, kartuttamaan maalaustaitoa sekä motiiveja ja markkinoida paremmin.

Kesän Iloisiin tapahtumiin kuului myös äidin puoleisten sekkujen hauska tapaaminen ja viikonlopun tapahtuma. Hauskaa oli Loikonsaaren huvilalla yhdessä serkkujen kanssa. Siellä myös vähän örvelsin yö sydämellä, (eikä hävetä yhtään), valvottaen unen tarvetta kaipaavia pitkämatkalaisia, siitä kuitenkin sorry kaikille serkuilleni ja heidän puolisoille.

Kultturnautinnot tänä kesänä jäi hieman vähäisiksi. Savonlinnan oopperajuhlilla kuitenkin tuli käytyä katsomassa mielestäni hieno ooppera Mefistofele. Kaikki siellä kanssani olleet ei tykännyt ohjauksesta, lauluosuuksista ja esillepanosta. Itselleni kuitenkin on ammatti muusikoiden esittämä klassinen musiikki aina yhtä juhlaa, josta nautin täysillä. Eikä pikku poikkeama detaljeet häiritse. Elävä musiikki hyvin soitettuna tuo elämyksen josta voi nauttia.

Tonen kultuuritapahtuma, jonka koin kesällä, oli Parikkalan kesäteastterin näytelmä "Kukonkanta kanan häntä". Harrastelija näyttelijät ja varsinkin lapsinäytteliöiden osuus kolahti. Hienoa, että Suomessa on elävää kesäteatteri toimintaa näin laajasti.

Loppu kesästä juhlat jatkuivat. Pikku veljeni Veli-Matti meni naimisiin. Punkaharjulla vietetyt häät oli hieno, iloinen ja lämminhenkinen juhla. Sain soittaa sormuksen pujottamisen ja suutelon jälkeen ulkoilma vihkimis tilaisuudessa Edith Piafin tunnetuksi tekemän "Hymnni rakkaudelle" biisin Velmalle ja Päiville onnen toivotuksena. Illalla tanssin aikana vielä soitin heille pari kappaletta. Ilta ja yö meni mukavasti, enkä edes örveltänyt näissä juhlissa.

Ai niin olihan siellä kesällä myös mun kuuskyppiset. Olisin mielelläni järjestänyt konsertin kaikille, kuten 10 vuotta sitten Saaren kirkossa. Soittaja ystävieni aikatauluun se ei nyt sopinut, joten karkasin, niin sanotusti, "matkoille". Lapseni järjesti hienon syntymäpäivän Suomenlinnaan. Illalla vietettiin Selmerin ja Mirvan pihassa grilli-iltaa minun ja Pirkon lapsien ja lastenlasten kanssa, hauskaa oli. Kiitos kaikille.

Ai niin. Olihan meillä Sempun kanssa yksi hieno onkireissukin loppukesästä Lahempohjassa. Saatiin muutama ahven ja risalla verkolla muutama suutari jotka elävänä puhtaassa vedessa, vadissa aikans ukenneltuaan ja perkaamisen jälkeen uunissa paistettuna maistui ihan hyviltä. Kalareissun suurin anti oli kuitenkin olla Selmerin kaa yhdessä, rupatella rauhassa ja nauttia luonnon rauhasta ja kauneudesta.

Kesävieraista, kaikkien ihanien taiteilija ja muusikko ystävien lisäksi, iloitsin eritysesti tietysti lapsieni Sonjan, Selmerin, sekä Pirkon ja veljeni Riston käynneistä. Tässä pari kuvaa niistä. Kaikenlaista hauskaa kukkoa ja sikaa illan viettoihimme mahtui.

Hauskkaa oli, mutta myös pölkyllä käytiin hiljentymässä. "Pölkky" on omassa metsässä ja se on minulle tärkeä paikka. Se on "mietiskelypölkky" jossa olen yksin hiljentynyt, surun, huolen ja ilon itkut itkenyt. Huokaukseni huokaillut ja rukoukseni rukoillut. Siellä olen ystävieni, edesmennyt Arvo Kurki, Matti Simola, Lassi Ikäheimo, Helge Rautiainen, Jarkko Pulkkinen yms.tms. kanssa vanhoja muistellut, nykyistä ihmetelty ja kaikenkaikkiaan elämäämme paranneltu. Se on myös tullut veljelleni Ristollekin tärkeäksi. Käyme siellä yhdessä, silloin tällö, vaikka matka onkin vähän vaikea sinne pyörätuolilla taivaltaen.

"Pölkky" kuitenkin toimii. Se on jonkinlainen hiljetymispaikka. Siellä on jotain sellaista, jota meidän on vaikea ymmärtää. Siintä on tyllut jonkinlainen , kappeli, alttari, rukous ja terapiahuone. Syvällisien mietteiden mietiskely paikka. Rauhottumisen tyys-sija. Siellä on hyvä olla, aina välillä.

Olen minä ilokseni saanut soittaa ja opetella myös saksofonia, silloin tällöin. Jo nuorena miehenä olin siitä hurjasti kiinnostunut. Klarinetti vei sitten miehen. Nyt vanhempana olen iloinen siitä, ettei halu ole kadonnut. Laina fonilla olen voinut soitto yms. tarpeitani toteuttaa. Kohta varmaan pitäis hankkia oma soittokuntoinen foni. Ei sitä koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Vappu jameja ateljeen pihalla.	Tää on pelleilykuva, kun vieraat lähti saunaan, niin tuli idea näpätä. Ja onhan tenorisaxia pidetty maailman seksikkäimpänä soittimena, niin eiköhän tällainenkin ole sopivaa.

15.7.2009

10.7.2009

1.7.2009

Niin se vaan kesäkuu hurahti. Juhannusruusut vielä kukkivat aikansa. Voimme nauttia heinä- ja elokuun kesästä. Sonja ja Eki saivat toisensa. Heistä ja pojista tuli virallisesti ja hengellisesti perhe.
Tarnalan maalauskurssista enemmin toisella sivulla, jahka kerkiän. Kurssin näyttely on Saaren kirjastossa heinäkuun ajan.

Näistä ja muista enemmin jatkossa, nyt täytyy mennä seurustelemaan ja leikkimään kesävieraiden kanssa.

8.6.2009

Koulut on loppu. Suvivirret ja muut laulettu. Kesä on alkanut minullakin.
Piha rehottaa iloisen keltaisena, perunat istutettu ja on hyvä olla.
Ateljee-kodin kesäripustuskin on uusiutunut ja vain pientä säätöä vailla valmis,
mutta ei haittaa, sehän on elävä ateljee näyttely joka voikin ja soisikin muuttuvan vaikka päivittäin. Työhuone on muuttunut pikkuhiljaa varastoksi, mutta eiköhän sekin siitä joskus tarmonpuuskassa järjesty.

25.05.2009

Olin taas keväällä Hokkasen Jaanan kanssa OP:n koululaisille järjestämän kansainvälisen kuvataidekisan Parikkalan lautakunnassa, ties monennenko kerran. Valitsimme noin 200:sta piirustuksesta neljä parasta sarjassaan, katsomatta valintatilanteessa tekijöide nimiä tai kouluja. Tehtävämme on vaikea. Ihme taas tapahtui. Valtavasta osallistuja määrästä huolimatta, palkituissa oli jälleen jo aiempina vuosina sioittuneita. Hämmästyin iloisesti nähdessäni yllättäin maalauskurssioppilaani palkintojen jako tilaisuudessa. Hän oli Saaren koulun kolmas luokkalainen Katariina Suutarinen 10v. joka voitti sarjansa jo kolmantena vuonna peräkkäin.
Voittajatyöt eri puolilta Suomea laitetiin Helsinkiin Suomen loppukilpailuun. Noin 40 000 työn joukosta Suutarisen työ pääsi kärkiviisikkoon ja lähtee edustamaan Suomea kansainväliseen kisaan.
Katariina on jo käynyt Ateneumissa pokkaamassa palkinnon ja ihanasti kertoo lehdistölle harrastuksestaan, muistaen antaa kiitosta myös Kansalaisopiston öljyvärimaalaus kurssin opettajalleen.

Upea suoritus lahjakkaalta ja ahkeralta tytöltä, josta voivat olla iloita myös Saaren koulu ja Parikkalan OP.

Katariina Suutarinen ja voittajatyö "Autan mummoa kantamaan
kauppakassia". Se on Saaren koulussa vahaliiduilla tehty.

3.5.2009.

Pystytin oppilaitteni, Kaakon kansalaisopiston maalausryhmän kevät näyttelyn Saaren kirjastoon. Se on siellä toukokuun ajan. Tuli mielestäni niin hieno näyttely, että haluaisin laittaa talvenaikana syntyneet työt näytille myös näille sivuille jahka saan luvat oppilailta ja jossain välissä vain kerkeisin työstää.

8.4.2009

Kaartin soittokunnan konsertissa

kuva: Harri Kosonen

1.4.1819 palkattiin kolme soittajaa Parolassa Helsingin (harjoitus) Pataljoonan soittokuntaan. Myöhemmin samana vuonna palkattiin lisää soittajia orkesteriin. Näin syntyi Kaartin soittokunta joka on nyt Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut ammattiorkesteri.

Minulla oli ilo ja kunnia olla kutsuttuna Kaartinsoittokunnan 190 vuotis juhlakonsertiin yhdessä vanhojen "soittajaveljien" kanssa 1.4.2009 Tapiolasaliin. Olinhan siellä minäkin soittajana n. 33 vuotta (mukaanluikien soittajakouluaika) ja orkesterin luottamusmiehenä 17 vuotta.

Monilla vanhemmilla ihmisillä on, liian useasti, tapana päivitellä, että nuorista ei ole nykyisin mihinkään, "toista se oli ennen vanhaan" kun me silloin ennen... jne.
Nyt kuitenkin voin ilolla ja riemulla todeta, että "pojasta polvi paranee". Nuorentunut ja taiteellisesti kehittynyt Kaartinsoittokunta esitti konsertissa huimaa osaamistaan antaen yleisölle hienon taidenautinnon.
Konserin jatkoilla saatoin ilokseni keskusteluista todeta, että orkesterin johtajilla on innostuneet ja päämäärätietoiset tavoitteet orkesterin taiteellisen tason ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi edelleen. Samoin nuorien soittajien, naisten ja miesten, työmotivaatio ja asenne orkesterityöhön Kaartinsoittokunnassa kuullosti olevan kohdallaan. Sitä ei todellakaan voinut aina kaikista soittajista sanoa ennenvanhaan.

Ateneumissa

Seuraavana päivänä vietin pitkän iltapäivän Ateneumissa tutustumalla Kalevala näyttelyyn sekä Elämää suurempaa – teoksia kokoelmaripustukseen. Hienoista näyttelystä nautin suunnattomasti ja toivottavasti myös opinkin jotain. Sen innoittamana olen nyt tehnyt harjoitusmielessä pari omakuva maalausta. Ensimmäiset omakuvat ölyllä minulta. Ilokseni huomasin, että Ateneumissakin oli nyt yleisön nähtävillä oikea elävä taiteilija joka kopioi erään mestarin maalausta. Pitäsiköhän joskus itsekkin pyrkiä sinne maalaamaan.

Mukava hyvää mieltä tuova tapahtumakin siellä syntyi. Saleissa kierrellessä ei kukaan voinut olla huomaamatta erästä vaivautunutta nuorta äitiä jonka lastenrattaat kirskuivat äänekkäästi. Huomasin, että äiti vauvoineen kierrellessään näyttelyssä sai jopa ärtyneitä mulkaisuja muilta kirskunnasta häiriinyneiltä näyttelyvierailta. Gallen-Kallelan Sammon taonta taulua pitkään ja keskittyneesti tutkiessani havahduin siihen, että äiti ja lapsi olivat lähelläni. Siinä salissa ei ollut silloin muita. Katsoin nukuuvaa vauvaa joka avasikin silmänsä ja nähtyään minut leväytti ihanan aurinkoisen vauvan hymynsä minulle. En malttanut olla kysymättä, minulle tuntemattomalta, vauvan äidiltä: "Mikä on kaikista hienoin taideteos tässä salissa?" Hänen hetken mietittyään vastasin itse: "Se on tuo lapsi noissa rattaissa. Mikään mestaritaiteilija ei pysty tekemään noin täydellistä ja hienoa. Se on ainutlaatuinen jollaista toista täysin samanlaista ei ole, eikä tule koskaan olemaan, koko maailmassa." Iilahtuneena äiti toivoi, että lapsikin sen ymmärtäisi vanhemmaksi tultuaan. Seuraavaksi pyysin häntä pitämään rattaita pystyssä, kun otin kitisevän pyörän irti ja voitelin syljelläni akselin, kun ei huulirasvaakaan tms. ollut mukana. Pyörä ei enää kitissyt joten äiti ja lapsi saattoi kiertää näyttelyn lopuun helpottuneina.
Tämä oli taas näitä "hyvä minä juttuja", mutta olkoon se muistutukseksi itselleni ja muille, siitä miten pienellä vaivalla, muutamalla sanalla, tai vaikka vain ystävällisellä katseella ja hymyllä saatamme pelastaa joskus jonkun ihmisen päivän, tai vastaavasti pilata sen.

Baletissa

Kävin samalla Helsingin reissulla myös Suomen Kansallisoopperassa katsomassa Mats Ek ja Jirí Kylián baletit Stepping Stones ja FLUKE.
En ole viime aikoina käynyt juurikaan katsomassa nykytanssia, mutta molemmat teokset tekivät minuun vaikutuksen josta enimmäkseen pidin ja nautin.

Lapset ja lapsenlapset oli tietysti taas kiva tavata.

Sonjan pojat Tony, Lenny ja Leo

Näin Pirkon uuden kaupunkiasunnon Hämeentiellä nyt kunnolla.

Iltanäkymä Hämeentien asunnon parvekkeelta.

Selmeri kuskaili minua siellä minkä töiltään ehti.

Sain myös testata eka kertaa, Selmerin ja Mirvan oman ihanan pienen omakotitalon upean saunan makoisat löylyt. Sunnuntai aamusaunan ja nuorten tarjoaman maistuvan lounaan jälkeen Selmeri heitti minut Tikkurilan asemalle, josta kotimatkani alkoi.

Kaikenkaikkiaan oli ihan hyvä reissu.

10.3.2009

Päivät pitenee, valo lisääntyy, ihanaa. Ensikuun jälkeen on jo toukokuu. Näin toteaa optimisesti ajankulua pähkäilevä opettaja. No, vielä ehtii tehdä paljon ennenkuin todistukset jaetaan ja suvivirret lauletaan.

PARTIOLEIRILLÄ

Viime viikonloppuna sain piipahtaa partioleirillä, tuossa naapurissa Kirjavalan erämajalla. Opetin partiolaisille hieman jääveistoksen teon alkeita. Ohjasin vain alkuun ja lapset tekivät itsenäisesti rymissä työt valmiiksi. Ottaen huomioon, että ne oli varmaankin heidän elämänsä ensimmäiset jääveistokset ne ovat minusta varsin upeita. Tässä niistä muutama kuva.

Lyhyen vierailuni aikana huomasin, että leirillä vallitsi hyvä "fiilis". Lapset olivat iloisia, reippaita, touhukkaita ja monella tapaa aktiivisia. Yhdessä olo, tekeminen ja ryhmätyökin näytti sujuvan jouhevasti eri ikäistenkin kanssa. Tuli vain mieleen kysymys, oliko siellä yhtään, en tiedä, niitä lapsia joilla on melkoisia ongelmia kotona, koulussa ja kylänraitilla. Niitä jotka tarvitsisivat kaikista eniten tuollaista hyvähenkistä yhteisöä, tekemistä, mielenkiintoista puuhailua, onnistumista, yhdessä tekemistä ja tervettä sekä vaaratonta "äksöniä".

Olethan huomannut etusivulta että, sieltä löytyy vieraskirja, johon on helppo ja nopea laittaa kommentit, omat jutut, kritiikit, taidevinkit ja -linkit, terveiset, yhteyspyynnöt, tai mitä vain kukin haluaa. Niihin voi liittää yhteystiedot mukaan, mutta voi kirjoittaa myös anonyyminä/nimimerkillä, tai yksityisviestinä jollei ei halua viestien näkyvän kaikille. Kirjoitelkaa rohkeasti.

TALVILOMALLA

Tilapäinen opetustyöni koulussa ja sieltä loma sai minut ryhtymään, pitkästä aikaa, myös aktiiviseen loman viettoon. Ooperassa "Iloinen leski", Kiasma, Aamos Andersonin museo, muutama galleria ja kaupungilla hengailu huipentui lasten ja lastenlapsien tapaamiseen Helsingissä. Sonjan pojat yllättyivät iloisesti, kun Kirjavalan ukki tulikin hakemaan heitä tarhasta.
Loppu lomaa sain viettää ystäväni Lassin kanssa Pernajassa. Sain olla aivan pikkaisen, Lassin huiman rakennusprojektin apumiehenäkin. Pääasia siellä oli kuitenkin tavata, rupatella rauhassa, syödä ja istua iltaa takkatulen sekä makoisan viinin kera hyvän ystävän ja entisen työkaverin seurassa.
Lomamatka oli monella muotoa mukava ja virkistävä. Kiitos kaikille sen onnistumiseen vaikuttaneille, minulle tärkeille, ihmisille.

Hiihdettyäkin tuli yhtenä loman alkupäivänä. Pitempi lenkki kuin kymmeneen vuoteen. Naapurin pihassa kävin, pitkästä aikaa. Vanhoilla armeijan suksilla Kirjavalansalon pikkuteitä pitkin. Matkaa keryi mutkineen ehkä n. 5-6 km. Aikaa meni n. kaksi ja puoli tuntia. Digikuvia otin reissulla 46 kpl. Tupakkia melkein puoliaskia ja pitihän se noin pitkällä reissulla olla vähän muutakin evästä. Ei kai se nyt, jonkun mielestä, oikein kuntosuorituksesta käynyt, mutta ihana oli yksin ajatuksineen hiihdellä rauhaisella metsätiellä ilta-auringon kajossa ja tulipahan oltua ulkona.

24.12.2008

HYVÄÄ JOULUA JA UUTTA VUOTTA 2009 KAIKILLE!

Täällä Parikkalan Kirjavalassa oli tämän näköistä 23.12.08.

Haluan toivottaa ystäville, tutuille ja kaikille näillä sivuilla vierailijoille Rauhallista Joulua ja
"rauhan välikappaleena" olemisen Uutta Vuotta Lucian sanoin;

23.12.2008

Kolme kuukautta taas hurahti, ennen kuin sain kirjoitetuksi tänne mitään. Pitäisikö vaihtaa "ajankohtaista" -otsikko joksikin muuksi?
Tunnen pistoksen sydämessäni, koska olen laiminlyönyt ystäviäni, sukulaisiani, asiakkaitani ja muitakin, "muka" -kiireitteni takia, eikä tännekkään ole tullut kirjoiteltua kuulumisia. Statistiikka näyttää, että vierailijoita ajankohtaista sivullakin on runsaasti, mutta päivitykseni on aina vain myöhässä. Sorry!
Minulla on kuitenkin aina "hyviä" syitä ja "selityksiä". Nyt yksi monista on sellainen, että olen aloittanut lokakuussa Kirjolan koulussa ja Parikkalan lukiossa musiikin tuntiopettajan määräaikaisen viransijaisuuden . Opetan seiskaluokkien (A,B,C,D) ja koko lukion musiikin, näillä-näkymin kevääseen asti. Eli, tottumattomana tällaiseen työhön, tilaustöiden maalaamisen ja kansalaisopiston opetus-, sekä kuvankäsittelytöiden ohella on kiireitä ja touhua riittänyt

20.9.2008

Syksy on saapunut. Ateljee-Kodin melko hiljainen kesänäyttely takana. Näyttely, hieman muuttuneena, on toki vielä pystyssä ja avaan yleisölle ovet tilauksesta ja aina kun olen kotona. Näyttelysali on tosin talven ajaksi muuttunut maalausluokaksi, mutta mahtuu sinne katselemaan. Vetämäni Kaakon kansalaisopiston maalausryhmä kokoontuu opiskelemaan öljyvärimaalausta, ainakin toistaiseksi, ateljee-kotiini maanantai-iltaisin. Työmatkat lyheni mukavasti.

Järjestämäni Perkon trion konserttikin Savonlinnan tuomiokirkossa on takana. Se oli mahtavan upea, vaikuttava ja syviä tunteita herättävä konsertti. Valitettavasti se, runsaasta tiedottamisesta ja kovasta yrittämisestäni huolimatta, ei saanut riittävästi yleisöä paikalle. Onneksi seurakunta ja soittajat tulivat hienosti vastaan tappioitani tasoittamaan. Suuri kiitos heille.
Pettymykseni yleisön vähäisyydestä laantui konsertin ensimmäisen kappaleen aikana. Olinhan ollut järjestämässä Savonlinnaan huippumuusikoiden vierailua joiden hienosta esityksestä ne 120 ihmistä saivat nauttia. Konserttiyleisössä oli ilokseni myös useita nuoria, mm. musiikkiopiston ja "taikkarin" oppilaita. Uskon, että konsertilla oli musiikkikasvatuksellistakin merkitystä.
Konsertti huomioitiin myös näyttävästi kolmella jutulla alueen päälehdessä Itä-Savossa. Hyvän arvostelun lisäksi se poiki myös yleisöosasto-kirjoituksen, jossa tosin ruodittiin pääasiassa vain arvostelu-juttua. Tapahtuma on onnistunut silloin kun se herättää keskustelua.
Sain runsaasti kiitosta, niin konsertin muusikoilta, kuin yleisöltä ja Savonlinnan musiikki ja kultuurivaikuttajiltakin. Suurin kiitos tapahtumasta kuuluu kuitenkin Jukka Perkolle, Severi Pyysalolle ja Teemu Viinikaiselle.

PERKO-PYYSALO-VIINIKAINEN TRIO

Tämä ennenkuulemattoman soitinyhdistelmän omaava trio on vertaansa vailla monella määreellä. Sen kaikki jäsenet ovat omien instrumenttiensa johtavia taitajia Euroopassa ja maailmassa. Yli tuhannen konsertin myötä yhteen hitsautuneet Perko ja Pyysalo ovat löytäneet Viinikaisesta täydellisen hengenheimolaisen, ja niin trio on kuin yhtä puuta. Soittajien persoonalliset tyylit täydentävät toisiaan ja saavat uudesti sovitetut perinteiset virtemme pulppuamaan verevänä virtana. Nöyrästi kirkkomusiikin monisatavuotista traditioita kunnioittaen ja ylpeänä uutta etsien trio punoo eri musiikkityylien punaiset langat uudeksi sävelmatoksi, jossa musiikin tyylilajien rajat nautittavasti häviävät. -Syntyy uutta musiikkia, joka tarjoaa kuulijoille mahdollisuuden niin hiljentymiseen kuin virkistäytymiseenkin.

Jukka Perkon kansainvälinen ura alkoi rakettimaisella nousulla v.1987 itsensä Dizzy Gillespien pestattua hänet big bandiinsa vasta 19-vuotiaana poikasena. Hänen häikäisevää soittoaan verrattiin nuoreen Charlie Parkeriin ja arvostelut olivat ylistäviä. Dizzyn yhtyeessä vietetyn kahden vuoden jälkeen hän on johtanut omia yhtyeitään ja esiintynyt yli 40 maassa. Loistavan soittotekniikkansa siivittämänä ja yhdistelemällä suomalaiskansallisia ominaispiirteitä jazzin perinteeseen hän on kasvanut yhdeksi sukupolvensa tärkeimmistä saksofonisteista koko maailmassa. Hän on kysytty solisti myös sinfoniaorkestereissa ja hänen virsisovituksia sisältävää "Kaanaanmaa" -albumiaan on myyty Suomessa jo lähes 25.000 kpl.

Severi Pyysalo on yksi kaikkien aikojen parhaista vibrafonisteista maailmassa. Hän debytoi suurilla lavoilla jo 16-vuotiaana ihmelapsena Pori Jazzissa esiintymällä Sarah Vaughanin kanssa sensaatiomaisella menestyksellä. Samana vuonna eli 1984 hän esiintyi myös New Yorkin Village Vanguard -klubilla Paquito D'Riveran yhtyeen riveissä. Siitä lähtien hänen virtuoosimainen, rytmisesti ja harmonisesti erehtymätön tyylinsä on tullut tutuksi mitä moninaisimmissa kansainvälisissä yhteyksissä. Pyysalo on uskomattoman monilahjainen muusikko; hän on säveltänyt runsaasti musiikkia niin pienyhtyeille, big bandeille kuin sinfonia- orkesterillekin. Hänen soitossaan ja sävellyksissään kuuluu laaja musiikillinen sivistys, joka kekseliäisyydessään ei koskaan jätä kuulijaa kylmäksi.

Teemu Viinikainen edustaa uutta jazzsukupolvea kukkeimmillaan ja niinpä hän onkin noussut viime vuosina maamme kärkikitaristiksi. Hänen vivahteikas ja virtuoosinen soittonsa on noteerattu myös ulkomailla kansainvälisten jazzmuusikoiden keskuudessa, joista mainittakoon mm. Joe Lovano ja Randy Brecker. Kotimaassa hän on tullut tunnetuksi erityisesti U-Street All Stars -kokoonpanon myötä, joka valittiin Pori Jazzin vuoden taiteilijaksi 2002. Muista tunnustuksista mainittakoon Sony -jazzpalkinto 2004 sekä valinnat vuoden jazzkitaristiksi useana vuonna. Viinikaisen vahva persoonallinen improvisointikyky yhdistyneenä pidäkkeettömään tilanteeseen heittäytymiseen tuottaa aina uusia elämyksiä ja vie kuulijan mukanaan.

Konsertista ja uunituoreesta levystä enemmän tietoa http://www.maankorvessa.fi/

TASSÄ VIELÄ LINKKI YHDELLE PERKON, VIRSILEVYÄKIN KÄSITTELEVÄLLE, HAASTATTELULLE http://www.mtv3.fi/helmi/viikonvaihde/artikkeli.shtml/626755?viikonvaihde-treffit-helmitreffit

15.08.2008

04.05.2008

Aika huono blogi tämä, kun ei ole neljään kuukauteen tullut mitään uutta. No eihän tämä oikeasti olekkaan mikään oikea bogi. Kunhan kirjoittelen kuulumisiani ystävilleni, tutuille ja tuntemattomille silloin tällöin kun ehdin ja haluan.

Kevättalvi on mennyt kuin siivillä, tilaustöitä ja opetustöitä tehdessä. Elämästä ja sen vapaudesta olen myös voinut iloita aina välillä, mikä on hienoa.

Kansalaisopiston oppilaitteni hieno kevätnäyttely on Saaren kirjastossa koko toukokuun. Olen siitä iloinen ja vähän tai alka paljonkin ylpeä. Olenhan aika monelle lahjakkaalle ja oman luovuuden kanssa kamppaileelle oppilaalleni voinut antaa jotain sellaista, joka on mahdollistanut näyttelyn teoksien synnyn. Siintä olen oikeasti tosi iloinen.

Ateljee-kodin kesää rakennetaan koko ajan. Uusi ripustus on tekeillä. Aika monia ryhmiä on ilmoittanut vierailemaan täällä kevään aikana.

Konserttikin on jälleen tulossa. Jukka Perkon "Maan korvessa kulkevi" -konsertin järjestän Savonlinnan Tuomio kirkkoon lauantaina 06.09. 2008.

Konsertista ja uunituoreesta levystä enemmän tietoa http://www.maankorvessa.fi/

Lippuja konsertiin voi varata ja ostaa jo nyt osoitteesta: http://www.lippu.fi/PublishedService?pageID=18&freePage=516&itemcode=113936

Kaikkea tällaista täällä. Tervetuloa käymään Ateljee-kodissa ja konserteissa.

08.01.2008

Joulu meni rauhallisesti Kirjavalassa, poikkeuksellisesti eka kertaa ilman lapsia. Vuosi sen sijaan vaihtui ateljee-kodissa perinteisesti vain nuorten kesken. Pirkko hoiti lapsenlapset Hesassa joten Sonjakin pääsi neljän vuoden paussin jälkeen nuorten uudenvuoden bileisiin. Itse "rilluttelin" Riihimäellä vuodenvaihteen, keräten samalla paukkuja ja inspiraatioita hyvässä kollektiivisessa hengessä, kevät-talven duuneihini.

HYVÄÄ VUODENALKUA VAIN KAIKILLE!

22.12.2007

Joulu tulla jollottaa. Nyt täytyis muistaa ostaa se kaardemummatanko jonka voi heittää, uuniin samoin kun sen toluun kastetun sukan sängyn alle jotta saisi joulutunnelman ilman siivous-stressiä. Kaapitkin on joulusiivoamatta, mutta ei ole tarkoitus viettää joulua kaapissa joten väliäkö sillä.

No kyllähän ne matot tuli kuitenkin vietyä ulos ja Tolulla pyyhittyä sitä sun tätä, kaapeista ei vielä tiedä. Joulukortti-animaatiota ei ole vielä edes aloitettu, mutta on se ennenkin vähän myöhässä minulta lähtenyt.

Piparejakin tuli leivottua kun lapsen lapseni Leo sairastui ja hänen isoveljet kaksospojat Lenny ja Tony tulivat mummun kanssa ukille "evakkoon" viikoksi. Pakkasesta löytyi taikinaa joten ukki järjesti pojille piparitalkoot. Lumileijonakin tehtiin, sekä retki pimeään metsään taskulamppujen ja öljylyhdyn valossa. Hirviä, karhuja eikä tonttujakaan nähty, muuta kuin vähän mielikuvituksissa. Retken päätteeksi kannettiim yhdessä halot niitylle ja sytytettiin nuotio, lämmiteltiin siinä, kerrottiin nuotiojuttuja ja vähän yritettiin lauleskellakkin. Ukki ei koskenut siveltimeen eikä paljon tietokoneeseekaan sillä viikolla. Potkurikelkkailut jäisellä kylätiellä ja vastasaunat pihasaunassa olivat kaiken arkitoiminnan lisäksi luullakseni parempi joululahja kuin kävelevä, puhuva ja taisteleva muovilelu.

Onnistumisen riemua	Iloisen lumileijonan kanssa leikkiä
Joulu piparia leivottiin	Kelkkailtiin potkurilla
Mikki-Hiiren seikkailuja luettiin	Metsä seikkailuja koettiin ja nuotio hetkiä vietettiin

Leo on parantumassa Kawasaki taudista Luojan kiitos. Kiitos kuuluu myös tarmokkaalle lapsestaan huolehtivalle ja oikein oireita tulkitseville nuorelle äidille, mummulle ja ystävälliselle sairaanhoitajalle joka ohjasi terveydenhoitopyrokratian ohi Leon lastenklinikalle ajoissa saamaan oikean diaknoosin ja vastaineen tautiin ajoissa. Ellei aikaisemin tuhkarokoksi todettua oikeaa diaknosia ja lääkitystä olisi ajoissa, alle viikon sisällä saatu, olisi seuraukset olleet todella traakisia.

Alkutalvi on mennyt kuin siivillä. Maalaustyö on jäänyt nyt vähäiseksi, mutta elämässä on ollut monenlaista muuta mukavaa.

Itsenäisyys päivää vietin veljeni Riston kanssa Simpeleellä. Oli kiva nähdä juhlat TV:ssä entisien työkaverien hienoja soittosuorituksia linnassa jossa itsekkin aikoinaan olin n.25 itsenyispäivää siellä soittamassa mukana. Ilo nähdä ja kuulla, että homma toimii edelleen.

Tärkein syy vierailuun oli tarve olla yhdessä Riston kanssa ja tehdä itsenäisyyspäivä illallinen meille. Oli myös muu syykin, koska olen digiboksinpakko protetistoija. Olen peruuttanut, heti digiboksipakon tultua,TV lupani, enkä ole hankkinut itselleni digiboksia. Hyvin on mennyt elämä ilman TV:tä, kirjojen, radion Yle1, netti Hesarin yms. parissa, vaikkakin kaipasinkin hieman itsenäisyyspäivän juhlia ja kohta joka jouluaton lumiukko animaatiota.

Itsnäisyys päivän jälkeen veimme Riston kanssa isämme Harjulinaan katsomaan Tali Ihantala elokuvaa joka kertoi taisteluista joita isämmekin joutui kokemaan nuorena miehen alkuna. Parikkalan kultuuuritoimi järjesti tilaisuuden joka huipentui kohdallani teltassa tarjotuun herenekeitto tarjoiltuun jossa sain vielä kuunnella mukana olleiden veteraanien kanssa koetuista. Yleensä elokuvissa paisutellaan ja maalaillaan tositapahtumiä liioitellen, mutta veteraanit kertoivat, että oli se vain vielä kovenpaa ja hurjampaa todellisuudessa, mitä elokuvan tekijät pystyivätkään esittämään. Kiitos Parikkalan kulttuuritoimelle hienosta elämyksestä.

Hyvä kaverini Hytösen Timo toi loppukesällä minulle tekemänsä "Seppo Saukkonen Klara-Kara" CD:n ja siihen kuuluvat nuotit. Timon hienosti tekemät CD:äänitetyt säestykset Pienestä kukkasesta Montin Czardakseen kappaleet innostivat minut kaivamaan klarinetin naftaliinistä. Niinhän siinä sitten kävi, että sain yksin pikkutunneilla ateljeessani vietettyjen soittotukioiden ansiosta taas kuivuneen klarinetin halkeamaan. Aikanaan oppilailleni opettamani opit klarinetin "sisäänsoittamisesta" unohtui itse opettajalta ja näin pääsi käymään. No Pena lupasi korjata klarinettini.

Tapasin hauskan syvällisesti verstasaan taas Penan (Puolustus voimien soitin mekaanikko) viikon kestäneellä tyttäreni Sonjan muuton auttamis reissulla Helsingissä. Samalla reissulla kävin myös jäähallissa Suomen 90v. konsertissa hienosti kutsuvieras katsomossa nauttien konsertista. Kiitos Lassille siitä. Tapasin ilokseni myös vanhoja soittaja gollegoja siellä ja hauska oli kuulla kuulumisia.

Yllätyksellinen kultuuri elämys tuli koettua, kun Sibeliuslukion oppilaat esittivät tunnin joulupotporin Parikkalan koulussa. Ihana nähdä ja kuulla kuinka nuoret osaa ja ovat innostuneita tekemästään. Miksi ei Savonlinnan taidelukio myös tee esiinttymisvierailuja rekrytointi mielessä maakuntiin? Erityisesti nautin kuulemastani tietäen, että orkesterin basistina oli Riku, jonka upeita sello sooloja olin kuullu aiemminkin, mutta säköbassossa nyt eka kertaa livenä. Jonkinlaista läheisylpeyttä myös tunsin, vaikka Riku ei olekkaan minulle mitään sukua. Poikani on kuitenkin hänen setä.

17.9.2007.

12.8. Kymmenvuotis kesääni on myös ilahduttaneet Pirkon, sekä meidän yhteisien lapsien ja lapsenlapsien vierailut.

Erityinen isän riemun aihe on ollut myös se, että poikani Selmeri 23v., lukihäiriöisenä (kuten isänsä) erittäin huonot tulevaisuuden arviot peruskoussa saaneena, mutta lahjakkaana, taitavana, ja hienona ihmisenä, valitiin suuresta, pitemmälle koulutettujenkin, hakijoiden joukosta 1.8.2007 alkavaan Teatterikorkeakoulun näyttämömestarin virkaan. Isä on iloinen ja ylpeäkin poikansa menestyksestä.

Ykkösenä kesän vierailusta on tietysti ollut itselleni lapsenlasien, Sonjan kaksospoikien Tonyn ja Lennyn, sekä pikku Leon oleskelut ukin luona Kirjavalansalolla. On se vaan ihana touhuilla aina välillä heidän kanssaan ja seurata miten he kasvavat ja kehittyvät. Kaksospojat huomasivat mm., että ukin vanhassa kyynärsauvan varressa oli reikiä (pituuden säätö reikiä). Kyynärsauvasta hahmottui heille oitis poikkihuilu jota he kilpaa soittivat. Olisikohan ukin ja mummun , sekä enojen ja tätien ammateilla sekä serkkujen harrastuksilla osuutta moiseen luovaan ajatteluun.

	Juhannuskokko ja grilliyhdistelmä

24.6.07.

Kaunissaaren "seitsemän päivää ja seitsemän yötä" reissu on takana. Siellä tekemiäni "maneereista irroittautumisyrityksiä" on nähtävissä Gallerian Palettiveitsi-osiossa.

Tarnalan maalauskurssi on myös pidetty. Kurssin tuloksia nähtävissä nettinäyttelyssä näillä sivuilla.

22.8.07.

Turisti- ja näyttelyvierasvirrat (jotka ovat valitettavasti olleet jostain syystä pieniä puroja tänä kesänä) ovat entisestään laantuneet ja on ollut aikaa muullekin. Pari tilaustyötä on syntynyt elokuussa ja viime viikolla teimme mm. veljeni Riston kanssa pyörätuoli safarin "tiluksillani". Eläimiä ei juurikaan nähty, mutta elämysmatkailuahan se oli parhaasta päästä. Ohut kumipyörä suti ja otti voimille. Olisin jo luovuttanut, mutta Risto vaati että kuljen tuolilla loppuun asti, kuten hän ja muut vastaavat joutuvat pakostakin tekemään. Välillä työnnettiin toisiamme tuoleissa istuen (meillä oli molemmilla omat pyörätuolit) vaikeissa paikoissa. Vihdoin päästiin minun omalle vanhalle "mietiskelypölkylle" istahtamaan ja puhaltamaan. Risto kaivoi taskusta pienet, sellaiset minibaari, konjakkipullot. Siinä sitten istutiin, juteltiin, pirautettiin yhdessä pienet itkut ja nauretiin sikana. Suosittelisin kaikille terveille kokeilemaan, mitä on liikkua sellaisella vempaimella, että ymmärtäisi oman terveytensä arvon.

5.6.07.

Atejee-kodin piha on saanut yleensä rehottaa luonnontilassa, toisin kuin vanhempieni omakotipiha, monet kesät. Viime viikonloppuna me, minä ja veljeni Risto teimme ihmeitä. Leikkasimme ruohon. Minä työnsin Ristoa pyörätuolissa ympäri pihaa ja hän työnsi samalla ruohonleikkuria. Työ oli molemmille aika rankkaa, mutta nautimme suuresti aikaan saannoksistamma.

Olen haikaillut kauan, mistä saisin uutta potkua/virikkeitä/vaihtelua/motivaatiota maalaustyöllen. Menenkö lappiin, Venäjän Karjalaan vai etelään. Ja mitä ihmettä, 90-luvun maalauskurssien opettajani eremitus professori Tiit Pääsuke, Viron Taideakatemiasta, laittoi sähköpostia. Tule ihmeessä Kotkan taideseuran järjestämälle "aikuisten maalauskurssille" Kotkan- Pyhtään- Kaunissaareen, olen siellä opettajajana viimeistä kertaa. Otin tietysti innoissani kutsun vastaan. On todella ihana mennä Tiit:iä tapaamaan, maalaamaan, merituulta haistamaan ja tapaamaan samalla vanhoja ja uusia taiteilijakavereita. Siellä ei tarvitse välttämättä syntyä mestariteoksia, mutta uskon, että viikolla on merkitystä siihen, mitä jatkossa teen.

Oppilaiden kevätnäyttelyt
Saaren Kirjavalan öljyvärimaalausryhmäni kevät näyttely oli Saaren kirjastolla 9.5.-1.6.

15.7.2009

Oletko huomannut etusivulta että, sinne on tullut nyt myös vieraskirja, johon on helppo ja nopea laittaa kommentit, kritiikit, taidevinkit ja -linkit, terveiset, yhteyspyynnöt, tai mitä vaan kukin haluaa. Sinne voi laittaa yhteystiedot mukaan, mutta voi kirjoittaa myös anonyyminä/nimimerkillä ja myös yksityisesti jos ei halua viestien näkyvän kaikille. Kirjoitelkaa rohkeasti. VANSA APUNA.vincin

Maalauksiani ei valitettavasti nähdä Firenzessä joulukuussa 2007. Näyttelyyn osallistuminen olisi vaatinut paljon työtä, aikaa ja rahaa. Viimeksi mainitun rajallisuus oli suurin syy siihen, että luovutin tällä kertaa. (mm. kohdeapuraha-, sekä työskentelyapuraha-anomukseni saivat hylkäävän päätöksen.)